Tuottavuus – ruuvia kireämmälle vai työkalut kuntoon?

Tuottavuus määritellään taloustieteessä tuotannon tehokkuuden mittariksi. Elinkeinoelämän näkökulmasta tuottavuus on talouskasvun moottori. Tuottavuus on myös tämän vuoden Alihankinta-messujen teema

Tuottavuutta mitataan tuotto-panos –suhteella. Prosesseja ja toimintamalleja kehittämällä tuottavuus kasvaa ja tuotto-panos –suhde paranee. Tuotannossa saadaan enemmän aikaan vähemmällä. Näin yleiseen talouteen syntyy lisätuloja tai lisäarvoa. Syntyneet lisätulot johtavat yleensä yhteisössä suurempaan tarpeiden tyydyttämisen asteeseen tai elintason parantamiseen, jota yleisesti pidetään hyvinvoinnin tärkeänä mittana.

Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan tuottavuus on 14-kertaistunut Suomessa viimeisen 100 vuoden aikana. Jos siis sata vuotta sitten yksi henkilö teki tunnissa yhden tuotteen tai  suoritteen, nyt hän tekee samassa ajassa 14. Merkittävä kehitys, mutta samanaikaisesti Suomi on jäänyt tuottavuuden kehityksessä muiden euroopan maiden vauhdista.

Tuottavuuden lisäämisen mahdollisuudet mielletään usein vain automatiikan ja robottien lisäämisellä, jolloin ihmistyön merkitys vähenee. On kuitenkin useita täysin päinvastaisia todisteita siitä, että robotiikka on itse asiassa luonut uusia työpaikkoja. Kyse onkin siitä, kiristetäänkö tuotantoruuvia niin, että pyritään tekemään samoja asioita samalla lailla kuin aiemmin, mutta pikkuisen nopeammin vai mietitäänkö kokonaan uusia tapoja toimia. Lopulta kyse on kuitenkin siitä, että investoinnit ja toiminnan kehittäminen ja laajentaminen mahdollistaa kilpailukyvyn säilyttämisen ja jopa kilpailuedun saavuttamisen.

Toiminnan kehittämiseen liittyy olennaisesti myös IT-järjestelmät.

Ekonomisti ja talouden nobelisti Robert Solow on sarkastisesti todennut: ”Näemme tietokoneiden aikakauden kaikkialla, mutta emme tuottavuustilastoissa.”. Lausahdus liittyy tuottavuusparadoksiksi kutsuttuun ilmiöön. Näennäisesti järjenvastaisen ilmiön mukaisesti tietotekniikan kehitys ei ole näkynyt samassa suhteessa kehittyneinä tuottavuuslukuina. Ilmiö on jakanut voimakkaasti mielipiteitä ja sen tulkinnassa onkin kaksi koulukuntaa, toinen tulkitsee ilmiön paradoksiksi ja esittää syitä siihen, toisen pitäessä sitä luonnollisena markkinatalouden ilmiönä.

Niin tai näin, mutta viimeistään nyt on aika huomioida myös toiminnanohjauksen kehittäminen osana tuotannon ja tuottavuuden kehittämistä. Nykyaikaisella kokonaisjärjestelmällä turhat työvaiheet jäävät pois, seuranta on reaaliaikaista ja ihmisresurssit voidaan hyödyntää niissä tehtävissä, jossa ne ovat olennaisia.

Tervetuloa Alihankinta 2018 – tapahtumaan osastollemme A1218 kuulemaan, miten voit parantaa tuottavuutta tehokkaan toiminnanohjauksen avulla. Ilman paradokseja.